Unihevosen laukkaa,

kulkee tahti askelten
Niiden kumu hiljainen,

etääntyy, tuuleen kadoten.
Kuin siivet selkään saaden,

haihtuu usvaan nousevaan
Kohti ikivihreää ihanuutta,

sen sielulintu halajaa.
Tyhjyyttä on sydämein täynnä,

mutta katoa ei milloinkaan
Rakkaus ja muistot,

jotka vuodet toivat mukanaan.
Pieni, suuri hevonen,

vei jokaisesta meistä

 palan mukanaan
Joten tiedän sen,

ei sekään unhoita milloinkaan

 

( Muistolause lainattu :

 marianne.ketelimaki/